TKY:n sihteeristöblogi: Arkisto

MIR2013?

30.9. Mahtavaa, Ihanaa, Räjähtää yhdisti kampukset. Mukana oli yhteensä yli 2000 opiskelijaa, jotka muodostivat ketjun Otaniemestä keskustan kautta Arabiaan. Tarkoituksena oli ennen kaikkea antaa alkupaukku yhdessä tekemiselle syntyvän ylioppilaskunnan piirissä. Kaikki viittaa siihen, että alkupaukku onnistui – mutta miten tästä eteen päin?

Yhteiset tapahtumat ovat tärkeä osa opiskelijan elämää ja niiden tehtävät ovat moninaiset – tapahtumat ovat hauskanpitoa, tutustumistilaisuuksia, rentoutumista, viestintää ja ryhmähengen nostatusta. Tapahtumien kautta yhteisö elää ja vahvistuu – ja vahva yhteisö pystyy jälleen toimimaan paremmin mm. edunvalvonnan saralla, mikä ei ensi silmäyksellä liity bileisiin mitenkään.

AYY ei kuitenkaan tule elämään yhden tapahtuman muistoilla ikuisesti. Siksipä haluan kannustaa etenkin tuoreimpia opiskelijoita tempaamaan tai järjestämään pienempiä tapahtumia. Se on yllättävän hauskaa, opettavaista ja palkitsevaa puuhaa! Älyttömän vaikeaakaan se ei ole, vaikka aikaa kuluukin. Raha on usein se hankalimmaksi koettu juttu – etenkin jos ei satu järjestämään tapahtumia ylioppilaskunnan budjetoiduilla varoilla. Teekkarit ja tulevat aaltolaiset ovat kuitenkin onnekkaita – TTER jakaa rahaa erilaisten projektien toteuttamiseen, sen avustuksella myös MIR järjestettiin. Apua ja opastusta löytyy myös helposti sillä vanhat jermut ovat yleensä innokkaita tukemaan nuorempaa väkeä pyrkimyksissään. Lupaan itsekin olla avulias, jos kysymään tulet!

Hyvä tapa päästä tapahtumien järjestämisen makuun on toki myös lähteä mukaan ylioppilaskunnan jaostoihin ja toimikuntiin. Resurssit ovat kunnossa ja järjestelyissä pystyy keskittymään itse asiaan ja ideoittensa toteuttamiseen. AYY:n ensimmäisen vuoden toimijoiden rekrytointi alkaa pian. Mietipä, olisiko sinusta rakentamaan tapahtumatarjonnasta monipuolista ja laadukasta?

Tempauskirveen on taas aika levätä hetki mutta todella toivon, ettei se pääse ruostumaan. Tempauksilla on ollut iso merkitys siinä, kuinka hyvä ryhmähenki teekkareiden keskuudessa vallitsee. Vieläkin “muistellaan” vuosikymmenten takaisia urotöitä, vaikkei useamman “muistelijan” vanhemmat olleet silloin edes lisääntymisiässä. AYY kaipaa kuitenkin “omia” kokemuksia historiaansa värittämään, jos se aikoo kasvaa yhdeksi yhteisöksi kolmen erillisen sijaan.  Haasteita kieltämättä riittää, sillä yhdistyvät kulttuurit ovat osittain hyvin kaukana toisistaan. Mistä ja miten yhteinen kokemus syntyy? Siinäpä kookospähkinä halkaistavaksi – hanskat käteen siis!

ps. Tempauskirveestä pitää tulevaisuudessa huolta Pyöreän Tornin Kilta. Tempaaminen on silti  nimen omaan opiskelijoiden hommaa. Tempauskuumeen kasvaessa ota yhteyttä AYY:n teekkarijaostoon tai suoraan PTK:hon!

Muutoksen voima

On sanottu, että Aalto-yliopisto kannatti perustaa jo pelkästään senkin vuoksi, että muutos saa asiat parempaan suuntaan. Käynnissä olevasta muutoksen voimasta kannattaa ottaa kaikki irti, sillä jos mielipidettäsi kysytään, sen toteutuminen on nyt huomattavasti todennäköisempää.

Muistan, että olen parissakin yhteydessä tänä vuonna kertonut, mitä Aallon IT-palveluissa on kehitettävää opiskelijan näkökulmasta. TKK:n IT-infran toimivuus on minusta ollut varsin laadukasta ja papukaijamerkin jos toisenkin arvoista, mutta muutama selkeä kehityksen paikka on kuitenkin olemassa. Näistä päällimmäisinä on sähköpostilaatikoiden koon riittämättömyys (100 Mt) ja WLAN:n paikoittain heikko kuuluvuus (esim. Maarintalo).

Jälkimmäiseen asiaan on selkeästi reagoitu, mikä ilahdutti. Löysin seuraavanlaisen rasian päälafkalta:

Mahtavaa toimintaa IT-palvelukeskukselta! Jos mieleesi tulee paikka, jossa haluaisit langattoman verkon toimivan, voit ilmoittaa siitä myös suoraan tämän blogitekstin kommentteihin. Lupaan välittää toiveet eteenpäin

Puhe YOOP-koulutuksen 10-vuotisjuhlaseminaarissa

Hyvä rehtori, hyvä opetuki, hyvät opettajat sekä muut paikalla olijat.

Viime keväänä TKK:n kiltojen opintovastaavat sekä kyltereiden koulutuspoliittinen valiokunta kokoontuivat yhteen miettimään millaista on hyvä pedagoginen opetus, mitä se vaatisi opettajien koulutukselta ja millainen oikeastaan on hyvä opettaja. Keskustelujen yhteenvedossa huomattiin, ettei näistä kysymyksistä voinut keskustellaan erikseen sivuamatta toista kysymystä.

Esittelenkin teille nyt millaisia ajatuksia opiskelijoiden keskuudessa heräsi pedagogiikkaan liittyen.

”Hyvä opettaja on innostunut ja asiantunteva. Hän antaa rakentavaa palautetta ja kannustaa opiskelijoita interaktiivisuuteen. Hänellä on hyvät esiintymistaidot ja hän käyttää monipuolisia opetusmenetelmiä.” Eli asioita, joita yliopisto-opettajakoulutuskin opettaa.

 Hyviä opetusmenetelmiä mietittäessä tulos oli jokseenkin yllättävä. Opiskelijat eivät kaivanneet ihmeellisyyksiä. Virtuaaliopetusta tai muita uusia hienouksia tärkeämpänä pidettiin sitä, että asiat toimivat eikä esimerkiksi kurssimateriaalin metsästämiseen tarvitse käyttää useita tunteja. Yhtenäiset käytännöt, oodin ja noppaportaalin toimimista ja helppoa käyttöä pidettiin arvossa. Suurta kiitosta saivat laskutuvat sekä optiman tyyppiset oppimisalustat.

 Tulevaisuutta mietittäessä opiskelijat toivoivat (kurssi)arvostelussa enemmän painoarvoa itse oppimisprosessille eikä vain lopputulokselle eli usein tentille. Lisäksi tukea ensimmäiselle vuodelle ja opiskelujen alkuun kaivattiin.

 Opetusmenetelmien lisäksi opetusinfra on opiskelijoille tärkeää. Ryhmätyöskentely tilat ja välineet sekä erilaiset hiljaiset tilat nousivat toivomuslistalle esille. Ryhmätyöskentelyä toivottiin enemmän jo heti ensimmäisille kursseille, eikä vasta opintojen loppuvaiheessa. Lisäksi menetelmiä, joissa tulisi enemmän kanssakäymistä henkilökunnan kanssa, pitäisi lisätä.

 Kaikista hankalinta oli keksiä, mitä tämän kaiken toteutuminen vaatisi pedagogiselta koulutukselta. Opettajan pitäisi siis oppia käyttämään erilaisia opetusmenetelmiä ja materiaaleja kohderyhmän mukaan. Opetuksen tulisi olla hauskaa ja innostavaa, toisaalta vaatia opiskelija ajattelemaan itse. Oikeanlainen mitoitus nousi myös esiin: opetuksen tulisi olla haastavaa, muttei liian kuormittavaa.

Aikamoinen kasa asiaa opittavaksi: opettajat eivät ole koneita, mutta toisaalta eivät opiskelijatkaan. Opettajien koulutus ja kouluttautuminen onkin äärimmäisen haastavaa.  Olisi hienoa, jos kaikilta opettajilta vaadittaisiin jatkuvaa koulutusta ja he hakisivat innolla uusia tuulia opetukseensa, mutta toisaalta kehitystä ei synny jos opettaja ei itse sitä halua tai ole sitoutunut siihen. Valitettavaa on, että usein ne, jotka kipeimmin kouluttautumista tarvitsisivat, eivät siihen hakeudu.

Perinteisesti tekniikan alalla substanssin osaaminen on koettu opettajan tärkeimmäksi ominaisuudeksi ja siinä puolella TKK:n opettajat ovatkin varmasti maamme huippuja. En kuitenkaan usko, että kukaan voi väittää, että pelkkä substanssin osaaminen riittää, tieto on osattava välittää kuulijoille. On tärkeää, että opiskelija oppii ja ymmärtää eikä opi ulkoa.

 TKK:n opetuksen ja opiskelun tuella on ollut suuri merkitys TKK:n opettajien kouluttautumisessa. Toivon, että YOOPin kaltainen opettajakoulutus jatkuu ja laajenee Aalto-yliopistossa.Toivon myös, että opetukselle ja opettajien kouluttautumiselle annetaan enemmän painoarvoa, ja että opettaminen on arvostettua ja kilpailtua.

Opetus on silloin onnistunutta, kun siitä nauttivat sekä opettaja että opiskelija!