Christian Peltonen: Aalto-yliopiston olemus on kiinni ainoastaan siellä vaikuttavista ihmisistä

Puhe Teknillisien korkeakoulun avajaisissa 10.9.2008

Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta Christian Peltonen, hallituksen puheenjohtaja

Herr rektor, ärade styrelseordförande för Aalto-universitets styrelse, kära teknologer, bästa åhörare.

Mod – är en stark egenskap som får vår vardag att förändras. Det är frågan om att vi människor gör det vi innerst inne vill och agerar enligt vår sanna övertygelse. Det är inte frågan om att spela säkert, eller att bara hänga med och se vad som händer. Att ha mod betyder att man vågar utsätta sig för narr och ont prat. Det betyder att man är beredd att riskera rykte och prestige för att uppnå något. Det innebär att övervinna sin rädsla och sätta sig själv på spel. Tekniska högskolan har övervunnit sin rädsla satt sig på spel och tar nu tappra steg mot Aalto-universitet. Men en stark vilja är inte ensam tillräckligt för att uppnå målsättningar. Der krävs hårt arbete för att förverkliga visioner och vilja att ändra på sitt eget agerande. Jag tänkte idag agera enligt mina sanna värderingar och utsätta mig själv för ont prat och presentera för er konkreta och modiga tankar om framtiden. Jag tänkte prata om Aalto-universitetets kampus.

Aalto-yliopistolle on asetettu monia jaloja ja yleviä tavoitteita. Kaikille lisää rahaa on tavoite, josta on ollut helppo puhua kaikissa kolmessa yliopistossa. Miksi? Koska kenenkään ei tarvitse muuttaa omaa tekemistään ja lisää on aina enemmän, eikö niin. Lisäksi on haluttu poikkitieteellisiä ohjelmia ja uusia avauksia. Keskittyessämme niihin meidän ei ole tarvinnut keskustella siitä, onko nykysisällöissä jotain vikaa. Opiskelijoille hanke on myyty lupaamalla parempaa opetusta. Eikö ole niin, että parempi on aina parempi, ja seurauksena kenenkään ei tarvitse katsoa peiliin? Kaikki ovat saamassa jotain, mutta kenenkään ei tarvitse antaa mitään pois. Ei myöskään ole haluttu puhua siitä, että professorit ovat ajautuneet tilanteeseen, jossa he pyörittävät byrokratiaa tutkimuksen ja opetuksen tekemisen sijaan tai siitä, että opiskelijat voivat huonosti eivätkä etene opinnoissaan. Menestyksekkäässä tieteen tekemisessä ja innostavassa opetuksessa ei voi olla kysymys siitä, että yliopiston osaavinta voimavaraa – professoreita - käytetään loputtomasti hallinnon byrokratian pyörittämiseen, samalla kun tulevaisuuden toivot kokevat maailman kaatuvan päälle. Meidän tulisi etsiä ratkaisuja, mutta jotta niitä voidaan löytää, on meidän rohkeasti keskusteltava tulevaisuudesta. Ei ole mahdollista on väärä vastaus. Kysymys on vain siitä tyydymmekö ”ihan ok” ratkaisuun, vai uskallammeko oikeasti katsoa eteenpäin ja muuttaa arkea. Uskon, että kaikkien kolmen yliopiston yhteisöistä löytyy rohkeutta yhteisen yhteisön rakentamiseen. Minulla on myös täysi luottamus siihen, että Aalto-yliopistolle valittu hallitus tekee hyviä ja oikeanaikaisia ratkaisuja parasta mahdollista Aalto-yliopistoa rakennettaessa.

Yhdeksi Aalto-yliopiston tavoitteista on nostettu vuorovaikutuksen lisääminen akateemisen yhteisön keskuudessa. Käytännössä on ymmärtääkseni kyse siitä, että professorit, tutkijat, muu henkilökunta ja opiskelijat kolmesta yliopistosta tapaavat toisiaan useammin virallisesti ja etenkin epävirallisesti. Satunnainen tai suunniteltu lounaskohtaaminen nykyisten kolmen yliopiston ihmisten kesken on, ajallisten ja henkisten välimatkojen takia hieman haasteellista. Yksi keino tämän tavoitteen saavuttamisen tiellä on kampusrakenteen tiivistäminen.

Otaniemessä keskustelu ei ole herättänyt suuria tunteita, koska analyyttiseen ajatteluun turvautuen on insinöörin ja teekkarin ollut helppo todeta: ”No, kyllähän se tänne Otaniemeen tulee joka tapauksessa.” Mikään ei muutu. Kaikki on ok. Ystäviemme asuttamassa Arabiarannassa on uskallettu keskustella kriittisesti siitä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja rakkaat kylterit ovat tietääkseni myös asiaa pohtineet, suhtautuen kysymykseen hieman vaivautuneesti. Onko tässä mahdollista päätyä ratkaisuun, jossa kaikki kolme voittavat?

Arvon kuulijat!

Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunta näkee Aalto-yliopiston kampusratkaisun kriittisenä tekijänä uuden yliopiston yhteisöllisyyden luomisessa. Uuden yliopiston on mahdollistettava yhtenäinen ja helposti lähestyttävä kampus, jossa eri alojen opiskelijoilla ja koko tiedeyhteisöllä on todellinen mahdollisuus läheiselle yhteistyölle. Näkemyksemme mukaan Otaniemi-Keilaniemi-Tapiola -alue pystyisi erinomaisesti tukemaan kaikkien osapuolien tarpeita ja tuottaisi tilanteen, jossa kaikki voittavat.

Otaniemi, vahvana tieteen, tekniikan ja tutkimuksen alueena, on luonteva sijainti nykyisen TKK:n toiminnoille. Mutta sen sijaan, että kaikki nykyisten korkeakoulujen toiminnot sijoitettaisiin väkisin yhteen paikkaan, TKY näkee mielenkiintoisen mahdollisuuden Helsingin kauppakorkeakoulun päätoimipisteen sijoittamisessa Keilaniemeen. Keilaniemessä sijaitseva suuryritysten keskittymä mahdollistaisi kauppatieteentutkijoille ja opiskelijoille ennennäkemättömät mahdollisuudet yritysyhteistyöhön.

Tapiolan tunnustettu arkkitehtuuri ja viimeaikaiset merkittävät panostukset taiteen ja kulttuurin pariin luovat vahvan pohjan Taideteollisen korkeakoulun päätoimipisteen sijoittamiselle alueelle. TaiK saisi mahdollisuuden käyttää Tapiolaa oman brändinsä tukena sekä hyödyntää alueen tarjoamia kulttuurifoorumeja omassa taiteellisessa tuotannossaan.

Samarbete mellan studeranden och möjligheten att röra sig smidigt inom campusområdet är ytterst viktigt. Att bygga en tunnel för Ringväg I vid Otnäs skulle göra det möjligt att bygga bostäder i centrum av campusområdet. Byggandet av nya studentbostäder och klubbutrymmen i centrum av händelserna skulle skapa en naturligplats för sammankomster och fritidsaktiviteter. Den uppstående samvaron skulle naturligt skapa ny kultur och egen identitet åt Aalto-universitetet. De mindre än en kilometer långa avstånden från mitt punkten av det föreslagna campusområdet, skulle även göra det lämpligt att röra sig med cykel, och därmed skapa grund för ett verkligt grönt och livligt campus.

Henkilökohtaisesti olen erittäin innostunut kuvailemastani ideasta Aalto-yliopiston eläväksi ja yhtenäiseksi kampukseksi. Ehdotus loisi toteutuessaan pohjan Aalto-yliopiston uudelle vuorovaikutukselle ja olemukselle, samalla tukien kaikkien alojen omia vahvuuksia.

Menestykseen tähdätään myös muualla. Alkukesästä vierailin yhdessä hallitukseni kanssa Oxfordissa. Tiedustelin siellä eräältä tohtoriopiskelijalta miksi hän ei lähtenyt työelämään vaan päätti jatkaa opintojaan tohtoriksi. Hän vastasi: ”En halunnut lähteä yliopistolta, en tiedä haluanko koskaan lähteä näin upeasta paikasta.” Tässä on mielestäni yliopistossa viihtyvyyden taso, joka myös meidän on mahdollista saavuttaa. Viimekädessä ihmiset ovat ainoat, jotka ratkaisevat ja meidän on oltava läsnä toisiamme varten ja rakennettaessa yhteistä tulevaisuuttamme. Aalto-yliopiston olemus on kiinni ainoastaan siellä vaikuttavista ihmisistä.

Syyskuun ensimmäisenä päivänä puhuin TKK:n uusille opiskelijoille, kehotin heitä opiskelemaan ahkerasti ja heittäytymään täysillä mukaan iloisin katsein ja tekemään opiskeluajasta omansa näköisen. Saman viestin haluaisin tuoda tänään teille liittyen Aalto-yliopistoon. Me rakennamme yhdessä kauppis- ja taikkilaisten kanssa Aalto-yliopistosta juuri sellaisen kuin yhdessä haluamme. Korkealle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitsemme luottamusta omiin kykyihimme ja rohkeutta toteuttaa unelmia. Jotta unelmien olisi mahdollista toteutua, on meidän ensin itse uskottava niihin.

Näillä sanoin haluan Teknillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan puolesta toivottaa teille kaikille innostavaa lukuvuotta.